#ZODIAKPRESENTS
Marco da Gagliano: Nudo arcier (Ottavio Rinuccini)
CORO
Nud' arcier, che l'arco tendi
Che velate ambe le ciglia
Ammirabil meraviglia
Mortalmente i cori offendi
Se così t'infiammi, e 'ncendi
Verso un Dio, quai saran poi
Sovra noi gli sdegni tuoi.
D'un leggiadro giovinetto
Già de boschi honore, e gloria
Suona ancor fresca memoria
Che m'agghiaccia il cor nel petto
Qual per entro un ruscelletto
Se mirando arse d'amore
E tornò piangendo in fiore.
Ogni Ninfa, in doglie, e 'n pianti
Posto havea per sua bellezza
ma del cor l'aspra durezza
Non piegar l'afflitte amanti
Quelle voci, e quei sembianti
Ch'avria mosso un cor di fera
schernia pur quell'alma altera.
Una il pianto in abbandono
Lacrimando uscì di vita
Che fu poi per gl'antri udita
Rimbombar nud'ombra, e suono
Hor qui più non ha perdono
Più non soffre Amore irato
L'impietà del cor ingrato.
(Ottavio Rinuccini)
Marco da Gagliano: Nudo arcier (Ottavio Rinuccini)
Alaston jousiampuja, joka jännität jousesi
molemmat silmät peitettyinä -
Ihailtava ihmetys -
Kuolettavasti vahingoitat sydämiä.
Jos noin sytyt ja laukaiset
Kohti jumalhahmoa, miten sitten
Vahingoitatkaan meitä.
Sulokkaasta nuorukaisesta,
Metsät kunniaa ja ylistystä,
Tuoretta muistoa kaikuvat,
Joka jäätää sydämen rinnassani.
Hän puron peilistä
Itseään ihaillessaan paloi rakkaudesta
Ja muuttui itkien kukaksi.
Jokaisella tuskaisella ja itkuisella nymfillä
Oli sija hänen kauneudelleen
Mutta sydämen katkera kovuus
Ei anna armoa rakastavaisten tuskalle.
Noita ääniä ja noita olemuksia
Jotka liikuttaisivat pedonkin sydäntä
Vain pilkkaa tuo kitkerä henki.
Yksi, itkuun uponneena
Kyynelehtien astui ulos elämästä
Luolissa sen kuultiin
Kajahtelevan ja soivan varjoissa.
Nyt ei suoda anteeksiantoa,
Enää ei siedä ärsyyntynyt Eros
Kiittämättömän sydämen halveksuntaa.
(Käännös Marianna Henriksson)